perjantai 21. elokuuta 2020

Asuntokaupat

 
























"Sammuu, talossamme lamput sammuu, Autioituneita huoneet ovat yksi kerrallaan. Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu kaksi uupunutta onnellisia vain unissaan.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu, sä annat mut pois mä päästän sut pois kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa, luovutaan toisistamme hiljaa.

Liikaa luulin meistä aina liikaa, lupasin mä korjaan kaiken yhä vain uudestaan. Liukuu sun ote käsistäni vaihtuu viikot huomaamatta, äänet kuuluu koko ajan hiljempaa.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu, sä annat mut pois, sä päästät mut pois kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa, Luovutaan toisistamme hiljaa."


- Laura Närhi, Mä annan sut pois.



Toissaviikolla söin aamupuuroa keittiössä ennen töihin lähtöä.
Se oli edellinen aamu ennen kuntotarkastusta.

Siinä kun kaurapuuroa marjoineen lusikoin suuhun ja katselin tätä taloa, mulla alkoi tuo Laura Närhen Mä annan sut pois biisin sanat soimaan mielessäni.

En tiedä mistä se tuli, se vaan tuli.

Mun oli pakko hakea kappale You tubesta ja kuunnella se ja miten se osuikaan hyvin.


Olen aina tuon kappaleen ajatellut mielessäni, että siinä lauletaan kahden ihmisen välisestä erosta, mutta se itseasiassa tuntui aivan (lähes) täydelliseltä sanoitukselta mitä tunteita tämä talon myyminen ja siitä luopuminen on tuntunut.


Kun rakensit tätä taloa 10v. sitten ajattelimme sen olevan loppuelämän koti.
Voimat vaan loppuivat tässä ns. kesken.
On tärkeä osata kuunnella sisintään ja myös muuttaa asioita jos joku tuntuu liian raskaalta.

Jos mun kädet olisivat terveet, ja jaksaisivat hoitaa tätä taloa ja pihaa normaalisti, ei varmasti oltaisi nyt muuttamassa mihinkään.


Ratkaisu oli kuitenkin kummankin sydämessä täysin oikea ratkaisu.


Myydä talo.


Ja itseasiassa nyt se on virallista.

Tänä aamuna olemme myyneet tämän meidän upean talon ja nyt sen omistaa jo toinen perhe <3.



Tunteilta en välttynyt pankissakaan, vaan kyllähän mulla siinä silmät kunnolla kostui.


Vaikka nuo laulun sanat ovatkin tietyllä tavalla hyvin surulliset ja mulla kyynel jos toinenkin on tässä vierähtänyt mun poskelle, me ollaan oikeasti todella onnellisia tästä tilanteesta.

Me ihan vilpittömästi halutaan nyt sekä elämänmuutosta, että helpompaa kodin hoitoa.


Me ei malteta odottaa, että me muutetaan.


Me asutaan täällä vielä syyskuun loppuun jonka jälkeen stadi kutsuu <3.


Ollaan oikeasti todella innoissaan muuttamassa takas Helsinkiin, voin jo kuulla ratikan ja ihmisten äänet mielessäni <3.



Täällä poksahtaa tänään shampanja meidän uudelle elämälle <3.


ISO kiitos meidän Remaxin Vilma Pehkoselle joka hoiti koko talon myymisen alusta loppuun suurella osaamisella, ammattitaidolla sekä sydämellä.


Erittäin lämpimästi suosittelemme Vilmaa asuntokauppoihin!


Näissä tunnelmissa,


Ihanaa perjantaita!





Tiina




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti