Nuoruuskuvahaaste

Tässä kotona ollessa, kaappeja siivoillessa vastaan tuli valokuva-albumeita lapsuus- ja nuoruusvuosilta.

Niitä selaillessa sain idean jakaa näitä teillekin.

Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt lähiviikkoina muutenkin "Nuoruuskuvahaaste" joten ajattelin sopivan tähän hetkeen senkin puolesta :).

Kuvissa olen n.3v-20v.

Koska ajattelin, että vanhempani olisivat parhaita kuvailemaan muutamilla lauseilla minkälainen lapsi olin, minkä luonteinen jne. soitinpa siis tuossa äsken vanhemmilleni.

Äitini oli puhelimessa ja sai vastata kysymykseen:

"Äiti, 

minkälainen olin lapsena -/ nuorena, olinko kauhea kauhukakara, kerro ihan rehellisesti minkälainen olin".

Äitini naurahtaen:

"Sä olit erittäin toimelias, lähes aina iloinen, erittäin energinen lapsi joka oli menossa aina jokapaikkaan. 

Kaverit oli sulle lapsesta asti todella tärkeitä.

Olit myös kova järjestämään kaikkea, kutsuja jne., ihan niinkuin vieläkin.

Olit erittäin päättäväinen lapsi, aivan niinkuin vieläkin.

Reissussa kun oltiin, paikalliset ihmiset kaappasivat sua aivan jatkuvasti syliin, olit niin valkotukkainen kiharapää pienenä, että ihmiset hokivat aina Enkeli, Enkeli (Angel, Angel).

Se sun koko olemus oli semmoinen tietynlainen, suhun kiinnitti huomiota vieraat ihmiset kadulla jatkuvasti.

Kerran oltiin Kreetalla, olit rattaissa, käveltiin rantakadulla jossa oli simpukkamyyjä pienen kojunsa kanssa, kun mentiin ohi, myyjä juoksi meidät kiinni ja halusi antaa sulle simpukan, se on meillä vieläkin tuossa akvaarion päällä.

Ja sitten yksi toinen kerta kun oltiin ulkomailla kirkossa, kun astuttiin kirkkoon sisään, koko väki siellä tuli sua ihailemaan ja pappi tuli käytävää pitkin ja hoki: Enkeli, meille on tullut tänne enkeli, siinä ne sua kaikki hämmästeli ihastellen.

Ravintoloissa (ulkomailla) kun oltiin syömässä, menit toistuvasti pöydän alle piiloon koska kaikki oli sua ottamassa jatkuvasti syliin.

Iskän kanssa te välillä kinasitte, otitte ns.yhteen.

Kaikki eläimet oli sulle erityisen tärkeitä, sinä puolestaan otit niitä aina syliin kun oli mahdollisuus, oli ne sitten possuja, lampaita, kissoja... mitä vaan.

Semmoinen sä olit, tai olet kyllä ihan samanlainen kyllä vielä nykyäänkin, kyllä sun luonne tuli jo hyvin vahvasti esille lapsena.

Kerroit kyllä mielipiteesi jos et jostain asiasta pitänyt ja sen kyllä myös kuuli. 

Vahva lapsi olit luonteelta, mutta kiltti lapsi".

-Riitta

Siinä oli äitini rehellinen vastaus kysymykseeni.

Ja totta tuo on, luonne on kyllä erittäin sama varmasti vieläkin, varmasti yhtä temperamenttinen mitä olin lapsena.

Nykyään en kyllä enää juokse pöydän alle ;), mutta näytän ulos niin surun kuin onnenkyyneleet.

Varmasti olen ollut aina myös se porukan hassuttelija (vieläkin) kuka osaa heittäytyä, pukea vaikka itseni pelleksi ja mennä viemään naapuriin vappudonitseja, tai laittaa nipun heinää hännäksi jne.

Huumori kuuluu mun luonteeseen erittäin vahvasti.

Me matkusteltiin paljon, pari-kolme kertaa vuodessa ihan siitä saakka kun olin pieni.

Matkat ovat erittäin iso osa mua ja mun elämää ja toivon, että jos itse saan joku päivä lapsia, voin myös heille näyttää maailmaa edes puolet sen verran mitä mä olen saanut kokea.

Mä en osaisi parempaa lapsuutta kuvitella.

Olen saanut varmasti juuri ne eväät elämää varten mitä vanhempani ovat toivoneet.

Vaikka äitini sanoin: "paljon vähempikin koettelemuksia sun kohdalle olisi riittänyt".

Monestikin olen kertonut miten läheiset välit mulla on vanhempiini, ja ne todella ovat.

Iskän kanssa saatan edelleen joskus olla ne napit vastakkain :D (se kuuluu elämään),

mutta voin kertoa ja keskustella vanhempieni kanssa aivan kaikesta.

<3

Vuosien varrella mulla on ollut jos jonkinlaiset hiukset sen jälkeen kun ensimmäisen kerran kunnolla ne leikkautin lyhyeksi.

Väri on ollut välillä ruskea, mutta vanhemmilleni olen varmasti aina se pitkähiuksinen pellavapää.

Kiitos äidille vastauksista ja vanhemmilleni, että olette <3 <3.

Se on perjantai, joten oikein ihanaa ja toivonmukaan aurinkoista viikonloppua.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä <3.

Tiina