Jellona 2kk:tta

 

Hyvää iltaa <3.

Tämä aika suorastaan hujahti muutaman viikon taas yhdessä hetkessä. Tässä on meidän viime päivien ja viikkojen kuvia ja kuulumisia :).

Mökillä olemme olleet joka viikonloppu tätä viikonloppua lukuunottamatta, mutta laitan niitä kuvia erikseen.

Meillä Jellona täytti jo tämän viikon keskiviikkona kaksi kuukautta (8 viikkoa).

50cm:n vaatteita meillä vielä käytetään vaikka neiti on ottanutkin erittäin hyvin painoa. Eilen juuri hänet punnittiin ja paino oli 4665g.

Kohta on saman verran tullut painoa lisää mitä hän painoi kun päästiin sairaalasta kotiin. 

Useat 56cm:n vaatteet ovat silti vielä suuria, mutta pikkuhiljaa alamme niitäkin ottaa käyttöön. 

Ihanat posket ja kunnon "makkarajalat sekä kädet on meidän neidillä. 

Maito maistuu <3.

Aika tosiaan on mennyt täällä kotosalla vauvakuplassa niin hurjaa vauhtia, että viikon päästä meillä on jo ristiäiset. Sitten pääsette tekin kuulemaan minkä nimen olemme hänelle antaneet :).

Viime tekstin jälkeen täällä on tapahtunut jotain muutakin hyvää kuin pelkkää vauvakuplaa.

Mä en meinaan joudu lopun istukan kanssa tähystykseen, enkä kaavintaan.

Se loppu istukka meinaan tuli ulos ihan luomusti kotosalla tuossa yksi aamu pari viikkoa sitten.

Lääkäri oli sitä mieltä ettei se itsestään tule ja mulla oli tähystysaikakin jo annettu. Mutta niin se vaan tuli ja vitsit miten helpottunut olin.

Käytiin tietenkin lääkärissä tarkistuttamassa asia ja kyllä se poissa oli. Sain taputtaa itseäni olkapäälle miten kroppani hoiti sen spontaanisti itse ulos.

Meillä oli eilen 11v. hääpäivä, mutta emme juhlistaneet sitä mitenkään erityisemmin. Ensi kuussa lähdemme Ahvenanmaalle ja sitä pikku reissua odotamme innolla.

 

Ensimmäinen reissu perheenä :).

Tällä viikolla käytiin Tuomarinkylässä kahvilla josta ensimmäiset jutun kuvatkin ovat. Niin rakastan tuota miljöötä ja päiväkin oli upean aurinkoinen.

Mua huvitti kun aloin katsomaan kaikkia satoja kuvia mitä olen tässä taas ottanut viimeisten viikkojen aikana. Huomaa kyllä että minä olen meistä se kuka on kameran takana. Jellonasta ja Samusta on satoja kuvia ja mä taidan olla suunnilleen kolmessa kuvassa. Sen takia kuvissa nyt Samu enemmän onkin :).

Nyt on kyllä ihan pyydettävä että Samu ottaa musta ja Jellonastakin kuvia, täytyyhän äitikin vauva-albumissa näkyä :).

Täällä ollaan valmistauduttu ristiäisiin sen minkä olemme pystyneet. 

Käytiin katsomassa kirkon tilat missä ristiäiset vietetään, voileipäkakut ja kukat on tilattu ja kahvit, teet, keksit jne ostettu. 

Mä päätinkin tässä helpottaa tulevaa leipomisurakkaa ja päätin etten leivo nyt cake popseja mitä olin ajatellut. Meille on tulossa 30 vierasta ja uskon että ristiäisaamuna ja edellisenä päivänä meillä riittää niin paljon hommaa, että unohdan ne nyt näistä juhlista ja korvataan ne valmiilla kekseillä ja macaronsseilla :). Juustokakut leivomme kuitenkin itse.

Somettelu on jäänyt hurjan vähälle, mutta heti kun aikaa jää, lupaan laittaa meidän kuulumisia, useammin kuin nyt olen ehtinyt :)

Hyvää yötä!

Tiina

Facebook

Instagram

Kummikutsu

 

Kummikutsu <3.

Meidän Jellonan ristiäiset ovat loppukuussa ja halusimme pyytää kummeja tavalla joka olisi muutakin kuin kysymys:

"Tulisitteko meidän pienen neidin kummeiksi"?

Näinpä tilasin netistä ihanat kummikutsukortit, ostin kauniit pienet rasiat ja silkkinauhaa, teetätettiin 4-D kuvat ja täytettiin rasia vielä suklaalla.

Näin oli meidän kummikutsut valmiina ojennettaviksi läheisille ystäville ketä kummeiksi pyysimme <3.

Ja he vastasivat kutsuun silmät kostuneina ja onnellisina "kyllä" <3.

Meidän Jellona saa neljä aivan ihanaa kummia, Karoliinan ja hänen miehen, sekä Helin ja hänen miehen <3.

Kastepapiksi tulee myös ystäväni kuka vihki meidät avioliittoon 11v. sitten <3.

Jellonan nimi on jo oikeasti rekisterissä. Ilmoitin hänet jo viime viikolla väestötietokeskukseen jotta saatiin hänelle Kelakortti Syyskuun Ahvenanmaan matkaa varten. Näin ei tarvitse jännittää ehtiikö kortti tulla ennen reissua jos nimi olisi ilmoitettu rekisteriin vasta ristiäisten jälkeen :).

Kortti saapui jo tämän viikon maanantaina, neidin ensimmäinen oma posti <3.

Nopeaa toimintaa oli :).

Nyt pitäisi selvittää mistä tilata hyvät voileipäkakut, tilata kukat (vaaleanpunaisia Hortensioita jos niitä vaan saa Elokuun lopulla), suunnitella makeat tarjottavat, kakut jne. jotka meinasin että tehdään itse. 

Vähän mietin jos tehtäisiin samat vadelma-valkosuklaa juustokakut mitä leivottiin Jellonan sukupuolenpaljastusjuhliin. Se on hyvä ja takuuvarma resepti millä olen aina onnistunut :).

Lisäksi mietin jos tehtäisiin cake popseja, niitä en ole ennen tehnyt joten ne täytyisi harjoitella kyllä joku päivä ennen juhlia osaanko niitä edes tehdä :). Helppoja niiden pitäisi ymmärtääkseni olla ja yhden helpon ja hyvänkuuloisen reseptin jo löysinkin.

Mun ja Samun juhlavaatteet kenkiä lukuunottamatta on ostettu, mutta itse pienen neidin juhlavaatteet on vielä miettimättä.

Samoin kastemekko. Kastetaanko hänet samassa suvun puvussa missä mm. minutkin on kastettu vai hankimmeko hänelle oman, yhden pitsisen mekon jota olen ihaillut.

Iloista päivää kaikille!

Tiina

Facebook

Instagram

Jellonan ensimmäiset 5 viikkoa

 

Nyt saitte kunnon kuvapläjäyksen viimeiseltä viideltä viikolta :).

Viisi aivan ihanaa viikkoa takana tämän suloisen, valloittavan, oman tahdon näyttävän pienen tytön äitinä <3.

Jellona täytti viisi viikkoa toissapäivänä keskiviikkona <3.

Viisi viikkoa meillä käytettiin 44cm vaatteita ja tänään laitoin 44cm vaatteet pois ja siirryttiin 50cm koon vaatteisiin. Vähän kyllä herkisti kun niitä mini vaatteita pakkasin pois, äitin pieni vauva on kasvanut jo paljon vaikka onkin kovin pieni vielä.

Meillä oli neuvolalääkäri viikolla ja neidin mitat oli 48,5cm ja 3490g. Noin kilon on neiti ottanut painoa siitä kun kotiin päästiin ja 2,5cm:ä.

Maito maistuu meidän neidille ja hän on kasvanut silmissä vaikka niin pieni onkin vielä.

Toiseksi viimeisessä kuvassa on 44cm vaatteet, laitoin tulitikkuaskin kuvaan näyttämään kokoa.

Hänellä on niin valtavan upeat hiukset niin ostin hänelle ihania rusetteja :).

Kuluvat viikot ovat opettaneet minulle (meille) ihan älyttömän paljon. Viikot jolloin meillä ei olla nukuttu paljon ollenkaan. Viikot jotka ovat täyttäneet sydämet käsittämättömällä määrällä rakkautta. 

Viisi viikkoa niin paljon uusia tunteita ja uuden opettelua.

Kun meidän pieni Jellona syntyi maailmaan 5,5 viikkoa etuajassa, oli elämänsä ensimmäiset viisi päivää tehohoidossa keskosuuden takia, sai puolivuorokautta sinivalohoitoa kohonneiden bilirubiniarvojen takia ja kotiutui nenämahaletkun kanssa koska ei pienen ikänsä vuoksi jaksanut vielä syödä itse kaikkea tarvitsemaansa määrää.

Kun sairaalasta kotiuduttiin viiden päivän jälkeen, jouduttiin me käydä ensimmäiset pari viikkoa kahden päivän välein Naistenklinikalla lastenlääkärin luona kontrollissa jossa seurattiin mm. bilirubiniarvoja sekä painonnousua.

Paino nousi ja bilirubiniarvot laskivat pikkuhiljaa. Sitten siirryttiin neuvolaan jossa käytiin ensimmäiset kerrat neljän päivän välein. Painoa täälläkin seurattiin.

Neiti kasvaa hyvin ja elämä helpottui paljon kun päästiin nenämahaletkusta eroon.

Edelleen pumppaan rintamaitoa hänelle ja syötämme häntä rinnan lisäksi myös pullolla. Hän ei vielä jaksa syödä koko tarvitsemaansa määrää rinnasta vaan nukahtaisi siihen melko pian, tästä syystä hän saa myös pulloa vielä sen jälkeen.

Aluksi muutaman viikon meillä soi kello ympäri vuorokauden kolmen tunnin välein 

Nyt on jo pari viikkoa menty ilman herätyskelloa, neidin oman tahdin mukaisesti ja syöminen meillä on tällä hetkellä kahden - kolmen tunnin välein.

Eli unet ovat jopa lyhyempiä tänä päivänä.

Viiden viikon tutustumisen aikana olemme jo hyvin oppineet mikä murina tarkoittaa mitäkin. Hän itkee hyvin hyvin vähän, lähinnä vaipanvaihto häntä ärsyttää. Muuten hän ilmaisee erilaisilla murinoilla itseään :).

Meillä on mennyt todella hyvin. Vaikka unettomat yöt tuntuukin tässä 40v. iässä melkoisen paljon, tämä on juuri sitä mikä meidän elämästä puuttui. Ja kyllä voin jo nyt sanoa, että kyllä toivomme että joku päivä hänelle vielä sen veljen saamme ;). 

(Mulla on ollut aina vahva tunne että saan tytön ja pojan. Enkelistä, Linneasta mulla ei ollut mitään tunnetta etukäteen, mutta vahva tunne tytöstä ja pojasta on aina ollut).

Eli niin paljon en traumatisoitunut etten uskaltaisi myöhemmin yrittää toista...erittäin haastavan raskausajan ja kaiken sen jälkipyykin väärin laitettuineen tukilankoineen, kohdunkaulan sisään jääneen langanpätkän jne., sektion jälkeisen "komplikaation" sisäisen verenvuodon haava-alueella JA UUSIMPANA:

Kuulkaa tämän viikon tiistaina jouduttiin hakeutua Naistenklinikan päivystykseen koko meidän perhe kun yhtäkkiä "hulahdin puoli ämpärillistä" verta. Oltiin koko perhe kaksi tuntia lääkärin vastaanotolla jossa neljä eri lääkäriä tutki mut ja totesi, että mulle on jäänyt istukkaa kohtuun. Tämä on kuulemma erittäin harvinaista sektiossa. Mutta tottahan toki sekin kävi mulle, vielä kaiken muun jälkeen :(. 

Siis en voinut enää uskoa tätä todeksi ja purskahdin vaan itkuun lääkärille ja totesin että miten mun kohdalla on voitu kaikki, siis ihan KAIKKI tyriä. Tää on jo liikaa.

Ensimmäinen lääkäri sanoi että mulle täytyy tehdä kaavinta, mutta sitten toinen lääkäri sanoi että haluaa pitää kaavintaa mulla viimeisenä vaihtoehtona koska toivomme vielä joku päivä toista lasta. Siihen kun liittyy omat riskinsä. Tästä syystä mulle suunniteltiin nyt kahden kuukauden päähän tähystys jolla loppu istukka pilkotaan ja poistetaan. Ja syy siihen miksi tämä tehdään vasta kahden kuukauden päästä on se, että tässä tähystyksessä vuodon on pitänyt loppua kokonaan. 

Nyt vaan toivotaan että en saa mitään kohtutulehdusta tässä odottaessa. 

Eilen sain niin hirveät supistukset illalla kun oltiin mun vanhemmilla että olin 2h:a kaksinkerroin vanhempieni sängyssä ja koko perhe "hoiti" mua siellä vuoronperään kun olin hirveissä tuskissa.

Eli toivonmukaan nämä tulevat kaksi kuukautta ei ole mitään kahden päivän välein tulevia supistuksia. Meillä oli vähän haaveissa tässä lähteä Ahvenanmaalle pitkäksi viikonlopuksi Syyskuussa joten katsotaan miten sen kanssa käy.

Lääkäri ei uskonut että loppu istukka tulisi itsestään ulos supistuksilla, eli ei se ihan pieni ole :(.

Uskomatonta, eikö :( ?!

Näiden kaikkien mun vastoinkäymisten takia ei olla pystytty olla koko aikaa pelkästään siinä vaaleanpunaisessa vauvakuplassa, koska kyllähän nämä taustalla vaikuttaa.

Mutta minkäs teet. Tällä mennään nyt ja toivottavasti mun kohdalla ei tyritä enää mitään ja että mut saatais pian vihdoin ja viimein kuntoon.

Aivan ihanan ja super suloisen tytön saimme, ja hänestä olemme enemmän kuin kiitollisia.

Pikku neiti on saanut aivan ihania lahjoja ja koti näyttää hallittuine kaaoksineen pikkulapsiperheen kodilta :D. 

Näihin kymmeniin kuviin ja tunnelmiin ihanaa viikonloppua :).

Tiina

Facebook

Instagram