Leonan nimipäivät & vauva 1kk

 

Ennenkuin kirjoitan teille nykytilanteestani terveyttä, leikkauksia ja hoitoani koskien, palataan välissä niihin kotipäiviin mitä olen sairaalassaolojen välissä saanut viettää.

Suurin osa päivistä jotka kotona olen saanut viettää viimeisen 11 viikon aikana koostuvat ihan normi arkiaskareista ja vauvan ja taaperon hoidosta. Mutta välillä arki kaipaa normaaleissakin elämäntilanteissa pientä "juhlaa" ja nyt jos joskus ihan normi elämän rinnalla pienet piristykset ovat enemmän kuin tervetulleita. 

Leonan nimipäivä oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa suomalaisessa nimipäiväkalenterissa. 

Viime vuoteen asti on Leona ollut vain ruotsinkielisessä kalenterissa. Ihan sama koskee itseasiassa myös pikkuveljeä. Vauvan nimi oli myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa suomenkielisessä kalenterissa ja viime vuoteen asti ruotsinkielisessä.

Vaikka olemmekin rekisteröineet vauvan nimen jo useita viikkoja sitten ja hänellä virallinen kokonimi onkin, kerron sen teille vähän myöhemmin. Rekisteröimme hänet siksi, että emme terveydentilanteeni vuoksi tienneet koska pystyisimme ristiäisiä viettämään ja nimi pitää rekisteröidä tietyn ajan sisään vauvan syntymästä.

Mutta 28.9 juhlittiin Leonaa. Edellisenä päivänä  27.9 täytti vauva 1kk:tta.

Niinkuin kuvista näkyi, mä olin kaikenmaailman letkuissa (vac), antibioottipumpuissa ja kanyyleissa kiinni, sekä vatsa teipattuna. Tästä huolimatta sanoin että 

"mehän vietetään lapseni nimipäivät vaikka olisin "toinen jalka haudassa". Haluan että Leona saa nimipäivänsä!

Äiti ei todellakaan parhaassa vedossa ollut, mutta lapseni ovat mulle koko maailma ja pientä piristystä kaipasi kaikki arkeen.

Mä leivoin super helpon mustikkapiirakan ja Teresan tyttö pikku-T leipoi omenapiirakan ja Teresan perhe toi muutenkin muut tarjottavat jotta meidän ei tarvinnut lähteä kauppaan. Kesästä Leonan 2v. synttäreiltä oli jäänyt kirsikkakertakäyttölautasia ja servettejä, ja Leona halusi laittaa ne pöytään.

Eli nimppareita juhlittiin perheen kesken, vanhempieni ja siskoni Teresan perheen kanssa.

Lahjojakin löytyi varastosta. Oltiin ostettu Leonalle jo vuoden alussa samaa aikaa kun leikkikeittiö hänelle hankittiin, saman sarjan kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Nämä oli varastossa odottamassa "synttäreitä tai joulua" jolloin ne hänelle annettaisiin. Sanoin äidilleni kun hän mietti missä välissä he kävisivät kaupassa ostamassa Leonalle jonkun pienen nimpparilahjan, että meillä on varastossa pari lahjaa odottamassa, korttejakin varmaan löytyy, että annetaan ne.

Äitini tosiaan asui meillä n. 6 viikkoa yötä päivää ja senkin jälkeen ollut meillä aina yötä päivää kun olen ollut sairaalassa. Isäni ja Samu on hoitanut vuoronperään ruokakauppoja ja se pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa ja hoitanut kotia kuka on ehtinyt. Ja kaikki yhdessä tietenkin hoidettu lapsia.

Tämä "mun painajainen" on koskettanut kahta perhettä. En tiedä mitä oltaisiin tehty ilman vanhempiani. He ovat edelleen meille korvaamaton apu kun mun hoito on kesken ja en saa mm. nostaa ja kantaa mitään painavaa. 

Kolme sukupolvea saman katon alla <3.

Onneksi Samu ja vanhempani ovat niin läheisiä, että tämä on ollut kaikille ok, vaikka varmasti kaikilla rankkaa toisinaan ollutkin.

Vanhempani ovat parhaillaan Leonan kanssa ulkoilemassa ja vauva nukahti mun syliin, joten mulla on ns. hetki omaa aikaa. Ihana tuhiseva nyytti sylissä <3.

Vaikka mun hoito ja paraneminen on kesken ja edessä on todennäköisesti vielä yksi leikkaus, pystyn mä nauttia lapsistani aivan täysillä. Tiettyjä liike- ja nostorajoitteita mulla on ja siksi tarvitsen vielä apua Samun töissä ollessa.

Perhe on se mikä antaa mulle voimaa ja auttaa jaksamaan tässä raskaassa elämän (kriisi) tilanteessa.

Mukavaa päivää kaikille!

Tiina

Facebook

Instagram

Tiina

Facebook

Instagram