Pontukselle. T: Äiti

Viimeiset päivät ovat olleet erittäin raskaat. 

Tiistaina menetimme rakkaan perheenjäsenen, meidän karvalapsen, pienen poikamme, Pontuksen.

Pontus täytti vasta 5v. viime kuussa, mutta yksi yö muutti kaiken, varoittamatta.

Pontuksen selkä oli todettu jo muutama vuosi sitten röntgenkuvissa huonoksi, mutta tämä näkyi viimeiseen päivään mennessä vain pari kertaa vuodessa. Muuten Pontus oli erittäin iloinen, reipas ja terve poika. 

Kunnes,

viimeisenä yönä takajalat pettivät kokonaan.

Mitään ei ollut tehtävissä ja Pontus kuoli syliini.

Pontus 19.10.2013-13.11.2018

Nämä päivät tiistain jälkeen ovat olleet yhtä itkua ja toivottomia hetkiä kotona, ikävää täynnä.

Halusin kirjoittaa muistokirjoituksen rakkaalle pojallemme <3.

"Pontus,

Saavuit perheeseemme viisi vuotta sitten, vain hetki sen jälkeen kun Iines oli haettu kotiin.

Tarkoituksemme oli hankkia vain yksi Ranskanbulldoggi tänä hetkenä, mutta tulimme kasvattajalta noutamaan ruokasäkkiä ja isi oli sinuun ihastunut jo ensi hetkellä kun Iineksen olimme päättäneet valita koiraksemme. 

Isi olisi halunnut sinut ensi hetkestä lähtien, mutta olimme päättäneet ottaa tyttökoiran..

Kun ruokasäkkiä muutama viikko myöhemmin tulimme noutamaan, olit vielä vailla kotia.

Istuit muutaman tunnin ajan isin sylissä kun juttelimme kasvattajan kanssa kuulumisia miten Iineksen kanssa oli mennyt.

Kun olimme tekemässä lähtöä kotiin, isi sanoi hiljaisella äänellä: Eikö tämäkin voisi muuttaa meille.

Parin ensimmäisen minuutin ajan ajattelin, että emmehän olleet ajatelleet ottaa kahta pentua samaa aikaa, mutta isin katse sinua kohtaan sulatti sydämeni ja sanoin, että mitä jos harkitsisimme pari päivää ja ottaisimme sinut ensin hoitoon viikonlopuksi.

Näin tehtiin.

Lähdit meille pariksi päiväksi hoitoon.

Kun saavuimme kotiin ja näitte Iineksen kanssa muutaman viikon tauon jälkeen taas toisenne, sillä riemulla ei ollut rajaa. Olitte kumpikin niin onnellisen näköisiä kun tapasitte taas toisenne.

Tässä hetkessä tiesimme, että sinua ei enää takaisin vietäisi. 

Sinä olet nyt kotona.

Nimi sinulle keksittiin samana päivänä.

Olit Iinestä huomattavasti pyöreämpi ja näytit aivan Pontukselta.

Olit fiksu poika ja opit kaiken nopeasti. Niin tassun antamisen, istumisen, nimesi, kuin sisäsiistiksikin.

Rakastit kaikkia ihmisiä, varsinkin lapsia ja muita koiria. Olit kaikkien kaveri. 

Luita ja leluja meinasit välillä omia ja välillä otitte Iineksen kanssa rajustikin yhteen, mutta pian olitte taas parhaat kaverit.

Olitte kaiken aikaa Iineksen kanssa vieri vieren.

Kuin paita ja peppu.

Aina.

Jos toinen oli kipeä, lohdutitte aina toisianne.

Leikitte ja nukuitte aina yhdessä.

Teillä oli hauska leikki Iineksen kanssa mille me aina naurettiin kippurassa isin kanssa; Vedit Iinestä pitkin alakertaa Iineksen kiinnipitäessä teidän solmuköydestä. 

Jaksoit vetää Iinestä sen makoillessa selällään ja kiinnipitäen köydestä vaikka kuinka kauan. Alakertaa ympäri, joka ikinen ilta.

Vuosi teidän tulon jälkeen saitte pikkuveljen, Rasmuksen.

Aluksi teidän kuvio meni sekaisin Iineksen kanssa. Ette enää tehnyt vetoleikkejä, vaan leikitte nyt kolmisteen. 

Hetken mietin jo oliko tämä virhe ottaa kolmas. Teidän kahden leikit muuttuivat erilaisiksi.

Pian kuitenkin huomattiin, että teidän leikit jatkuu, mutta nyt vaan erilailla, pikkuveli otettiin leikkeihin mukaan.

Välillä riehuitte niin, että ruokapöydän tuolit kaatuivat.

Välillä merkkasit puhtaita pyykkejä, pyyhkeitä ja lakanoita mitkä tuli lähelle lattiarajaa.

Jos kodinhoitohuoneen ovi oli jäänyt raolleen, avasit kuonollasi oven. Kuulit tässä vaiheessa yleensä nimesi ja lauseen; Pontus, tulepa pois sieltä, sulla ei ole mitään asiaa sinne.

Yleensä tulit heti. Mutta välillä olit jo kerinnyt käydä nostamassa pyykkeihin jalkaa.

Ja ai, että miten ärstyttävää se oli.

Rakastit isoja pehmoleluja. Ikean iso norsu oli lempparisi. Sitä raijasit pitkin alakertaa aina mukanasi. Sen päälle kävit monesti nukkumaan. Norsu lähti myös joka kerta mukaan kun menitte hoitoon mummille ja vaarille. 

Norsu oli mukanasi aina. 

Se oli sun paras lelu.

Rakastit ruokaa ja tuntui, että sinulla oli aina nälkä. 

Rakastit heittää isin kanssa läpyjä, laitoit tassun isin käteen kun isi nosti kämmenen pystyyn.

Rakastit pitkiä lenkkejä ja olit todella reipas poika.

Jaksoit tehdä kanssani pitkiä lenkkejä ja olit monesti mukana myös muutaman tunnin vaelluksilla ulkoilureiteillä.

Rakastit ottaa aurinkoa. Saatoin löytää sinut toisinaan terassin pöydältä ottamasta aurinkoa.

Rakastit myös uimista.

Mökillä hävisit parikin kertaa kun silmä hetkeksi vältti ja sinut löysi aina järvestä uimasta.

Vaari osti sinulle oman kilpikonna-altaan joka oli kesäisin pihallamme, rakastit sitä ylikaiken. Toisin kuin Iines ja Rasmus.

Ilmeesi oli aina iloinen, aivan kuin olisit hymyillyt aina.

Annoit leikata kyntesi aina hienosti, pestä suihkussa turkkisi.

Olit aivan ihana koira. 

Ihan mieletön koira.

Nyt on kulunut kolme päivää siitä kun lähdit pois, tähdeksi taivaalle.

En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä kun tunsin viimeisen sydämenlyöntisi.

Olisin tehnyt ja antanut mitä vaan jotta sinua ei olisi otettu meiltä pois.

Tiedän, että sinun oli aika lähteä.

Mutta sitä on hyvin vaikea nyt ymmärtää.

Ollaan oltu isin kanssa aivan rikki, meillä on niin kova ikävä sinua.

Iines ja Rasmus on myös ihmeissään.

Iines on käynyt haistelemassa eteisen naulakolla teidän kaulapantoja, ollut yksinään, eikä ole hakeutunut meidän tai Rasmuksen luo samalla tavalla kuin yleensä.

Pissannut matolle ja lattialle meidän edessä.

Voi Pontus, meillä kaikilla on niin järkyttävän kova ikävä sua.

Kuka meillä nyt raijaa norsua pitkin kämppää,

pissaa puhtaisiin pyykkeihin,

karkaa naapuriin.

Me ollaan ihan hukassa ilman sua. 

Meidän perhe tuntuu nyt aivan erilaiselta ilman sua.

Sydämessä tuntuu todella tyhjältä ilman sua.

On vaan niin vaikea hyväksyä tätä.

Meidän ruokasäkki.

Voi Pontus rakas, me rakastettiin sua niin paljon ja ikävöidään nyt niin hurjasti.

Toivottavasti sun on nyt hyvä olla.

Älä harmittele sitä, että meidän on nyt tosi kurja olla. Me lohdutetaan toisiamme ja pidetään huolta toisistamme.

Meillä on vaan niin kova ikävä.

Nähdään taas jokupäivä, lupaathan tulla vastaan.

Olet meidän sydämissämme aina,

Rakkaudella kaivaten, 

Äiti, isi, Iines ja Rasmus".

Tiina